Credit: https://unsplash.com/@leliejens

Säästöjä vai satsauksia? Vaalilupauksista ja niiden pettämisestä

Vaalien alla moni kansalaisjärjestö on julkaissut omia kuntapoliittisia ohjelmiaan. Olen voinut allekirjoittaa useat niistä varauksitta; esimerkiksi OAJ:n Ääni opetukselle -ohjelma ja ympäristöjärjestöjen yhteinen Hiilivapaa Suomi sisältävät tavoitteita, joiden puolesta taistelen ilman eri muistutustakin. Tämän blogauksen perään olen linkannut joukon muita kampanjoita, joita olen lähtenyt tukemaan.

Kaikkia näitä erinomaisia ohjelmia allekirjoittaessani olen miettinyt sitä, miten niiden listaamia tavoitteita olisi mahdollista ajaa Tampereella – ja erityisesti sitä, miten niitä kaikkia olisi mahdollista ajaa yhtäaikaisesti. Toisin kuin oikeisto usein väittää, me vasemmistolaiset emme todellakaan usko, että raha tulee seinässä olevasta reiästä ja että kaikkeen kivaan löytyy loputtomasti resursseja. Me tiedämme, että arvo syntyy työstä, jota on rajallisesti. Me tiedämme myös, että resurssien jaossa on kysymys siitä, mitä poliittiset toimijat pitävät oikeudenmukaisina ja tärkeinä sijoituskohteina.

Esimerkki: sijoitammeko me tänä vuonna 150 miljoonaa euroa opiskelijoiden toimeentuloon vai laitammeko saman summan rahaa tuottamattoman, ympäristöä aktiivisesti tuhoavan nikkelikaivoksen ylläpitoon? Prioriteettikysymys.

 

“En anna lupauksia, joita en voi pitää.”

Olen kuullut monen ehdokkaan sanovan näin vaalien alla. Nämä ihmiset vetoavat “talouden realiteetteihin”; siihen, että eivät voi yhtäaikaisesti puolustaa kaikkia niitä hyviä asioita, joihin yhteiskunnassa kannattaisi käyttää rahaa, vaikka omien sanojensa mukaan haluaisivatkin.

Tämä on harhautus, joka vaivihkaa vihjaa, että jos vastustaa yleistä leikkauslinjaa, sortuu automaattisesti valheellisiin lupauksiin. Ne, joiden mielestä politiikka ja talous ovat nollasummapeliä, ovat yleensä valmiita leikkaamaan kaikesta, johon eivät ole erikseen luvanneet satsata. Tarpeen tullen he ovat valmiita leikkaamaan sellaisistakin asioista, joihin ovat luvanneet satsata.

Vaalilupausten särkymisessä kyse ei välttämättä ole siitä, etteikö suurin osa poliitikoista taistelisi juuri niiden asioiden puolesta, joiden eteen he ovat vannoneet tekevänsä töitä. Joskus vastavoimat ovat vain vahvemmat. Toisinaan ongelma on se, että todellisia prioriteetteja ei tunnisteta tai tunnusteta. Harva oikeistopoliitikko on erikseen peräänkuuluttanut osakkeenomistajille parempia mahdollisuuksia tahkota rahaa toisten työllä, vaikka toteutuneen politiikan pääasiallinen vaikutus olisi juuri tämä.

 

Vaalikampanjani aikana olen joutunut miettimään omia prioriteettejani. Tiedostan, että en valtuustoon päästessäni pystyisi yksinäni taistelemaan kaikkien allekirjoittamieni tavoitteiden puolesta. Joutuisin tekemään valintoja: mitä tavoitteita kannattaisin passiivisesti, mitä lähtisin ajamaan aktiivisesti valtuustoaloitteiden tai muiden keinojen kautta?

Sisältöjen puolesta kannattamani ohjelmat eivät ole ristiriidassa keskenään, joten periaatteessa niitä voi kaikkia edistää yhtäaikaisesti. En silti ole niin optimistinen, että todella uskoisin kaikkien näiden ohjelmien toteutuvan ensi valtuustokaudella. Kaikkein edistyksellisimmät ohjelmat vesittyvät jo siksi, että demokraattiset järjestelmät ovat sietämättömän hidasliikkeisiä äkillisten muutosten edessä – ja niiden kuuluukin olla sitä suojellakseen itseään. Uskon silti, että monia tavoitteita voidaan viedä kunnissa eteenpäin, mikäli niitä tukevia ehdokkaita vain saadaan riittävästi valtuustoihin. Se on äänestäjistä kiinni.

Sen tiedän, että yhtään näissä ohjelmissa mainittua tavoitetta en lähtisi vastustamaan tekosyynäni resurssien puute. Resursointi, kuten ylempänä todettua, on prioriteettikysymys, ja loppupeleissä vain poliittisesta tahdosta kiinni.

Sitä meillä on.

 

 

P.S. Tässä vielä allekirjoittamani vaalikampanjat. Seta ry:n kampanjaa en ole “virallisesti” allekirjoittanut, koska se vaatii bannerin lisäämisen verkkosivulle, mikä on tällä hetkellä teknisesti haastavaa. Kannatan kuitenkin Seta ry:n kampanjaa erittäin lämpimästi.

P.P.S. Jos joku haluaa tietää, mikä näistä olisi kaikkein tärkein tavoite minulle juuri nyt, niin vastaus on ilmeinen: ilman kasvihuonepäästöjen radikaalia vähentämistä kaikki muut tavoitteet käyvät hyvin pian merkityksettömiksi. Valitsen siis hiilivapaan Suomen.

 

http://seta.fi/kuntavaalit2017/

https://www.artteli-ry.fi/ala-ulkoista-ihmista/

http://jokakuudes.fi/tavoitteet/

https://www.oaj.fi/cs/oaj/Kuntavaalit%202017%20aaniopetukselle.fi

http://www.huoneentaulu.fi/

https://www.amnesty.fi/kuntavaalit/

http://hiilivapaasuomi.fi/vaalit/

http://www.enostahalvinta.fi/

 

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *